Jatkoa viimein.

Pahoitteluni tästä kohtuuttoman pitkästä tauosta, jonka henkilökohtainen joulun viettoni aiheutti.

Nyt olen palannut ja jatkan kertomustani.

Sunnuntain messu alkoi vapaakirkossa kohtuuttoman iloisilla lauluilla, joita syntiset soittimet - kitarat, rummut, basso - säestivät. Huomattavasta väsymyksen tilasta johtuen en ollut liian tarkkaavaisena rukouksien ja muiden nöyristelyjen aikana. Kokonaiskuvana niistä jäi mieleen suhteettoman ihmismäinen suhde Jeesukseen. Asiaa valaisi sen sunnuntain puhuja. Nämä vapaakirkko tyypit kokevat oikeasti että Jeesus on käynyt ihan konkreettisesti heidät ottamassa uskoon. Puhujana oli nainen, joka säädyttömän yksityiskohtaisesti kertoi elämästään ennen uskoa. Oli huumeita, viinaa ja irtoseksiä. Ja irtokarkkeja. Sitten hän oli taian omaisesti eräänä yönä tavannut Jeesuksen ja itkenyt hänen sylissään. Jeesus oli lohdutellut naista ja luvannut hänen syntinsä anteeksi. Siitä eteenpäin kyseinen henkilö oli sitten julistellut ilosanomaa vapaakirkon riveissä,

Kokonaisuudessaan messusta jäi mieleen kohtuuton määrä lauleskelua ja tämän naisen miltei fanaattinen suhtautuminen uskoon hänen kertoessaan Jeesuksesta. Pieni pelko alkaa jo kalvaa sisintäni tämän koko operaation suhteen...

Mutta siirtykäämme hieman valoisampiin aiheisiin. Joululomallani vierailin Rukalla. Siellä pidettiin Joulupäivänä jonkinlainen rukous/hartaus tuokio. Ajattelin että tässäpä loistava tilaisuus kohdata uskovia. Tapahtuma oli hienoinen pettymys sillä se sisälsi ainoastaan rukouksen liian monella eri kielellä. Kylmäkin tuli. Perkele...

Mutta tästä on taas hyvä jatkaa tutustumisia tuon mysteerisen Vapaakirkko-kultin kätkettyyn maailmaan. I'a I'a Cthulhu f'tagnh!

Maanatai on koittanut ja takana ovat sunnutain Lovecraftimaiset kauhut. Te joille on tuttu H. P. Lovecraftin tuotanto niin ymmärätte kun ilmoitan kirjoittavani eiliset kokemukset Vapaakirkossa hänen tyylillään.

Oli aamu. Katselin ikkunasta ulos väsyneenä. Väistyneen lauantain ja sunnuntai yön ankeat hahmot leijailivat pihoilla. Keittiöstä kuului meteliä. Kahvinkeitin huusi kuin hulluuden kuoro ankeassa aamussa. Viimeistelin aamutoimet, jonka jälkeen aloitin matkani. Tiedän, että tämä kuulostaa ihan tavalliselta teille jotka ette vielä tiedä mitä kaikkea jouduin kokemaan. Tänä maanantai aamuna yritän teille kertoa tapahtumista, jotka minullekin ovat hulluuden ja kuoleman sekaista unta.

Sunnuntai aamuna astuin rapun ulko-ovesta hyiseen pohjoiseen ilmaan. Valkoinen lumi loisti joka puolella kirkkaana kuin himoiten päivän nousevaa kajoa pimeyden jälkeen. Astelin katua pitkin kohti keskustaa. Silloin silmieni eteen kohosi rakennus. Edessäni lepäsi kirkkaan taivaan alla punainen tiilitalo, jonka katolla nuokkui ylhäisessä yksinäisyydessään pahaenteinen symboli. Ymmärsin saapuneeni jonkin muinaisen jumalan palvonta paikalle.

Seisoskelin tien varressa savuke sormissani, savu leikkien iloisesti huulteni välissä. Paikalle alkoi saapua ihmishahmoja. Väsyneet, harmaat kasvot tuijottivat sieluttomina katua. Valtava joukko epätoivoon vajonneita laahusti kohti palvontapaikkaa. Lähdin seuraamaan heitä yrittäen soluttautua joukkoon. Silloin tunsin jotain outoa. Kuin miljoonat raiskatut sielut olisivat kirkuneet pääni sisällä, valtasi minut tunne etten kuulu joukkoon. Jatkoin kuitenkin kulkuani heidän kanssaan. Saavuimme palvontapaikan etuportaille. Nämä ihmisriekaleet valuivat epäjärjestyksessä suurista ovista sisään. Rohkaisin mieleni ja astuin mukaan. Siitä alkoi sunnuntai jota en olisi ikinä uskonut kokevani....

Tässä pieni alku pohjustus tapahtumiin. Hieman myöhemmin tänään tai ehkä jopa vasta huomenna kerron ihan tavallisin sanoin minkälainen oli tämä ensimmäinen kokemani sunnuntaimessu vapaakirkossa.

Tässä on nyt koko päivä seurailtu miten tuolla vapareilla menee nuo palveluskuviot. Vaikka kirkko on vieressä niin silti ei ole vielä ollut tietoa siitä minä päivinä ja mihin aikaan siellä kokoonnutaan. Johtunee pitkälti siitä että siellä on valot päällä ja rummut soi yötä myöten. Tästä etenpäin siis sunnuntaisin ainakin jonkilaista aktiviteettia siis tiedossa ja sitten mietin että pääseeköhän vielä näin 20-vuotiaana osallistumaan nuorteniltoihin.... Siellä voisi olla jotain hyvinkin "jännää". Mutta päästetään Routalempikin jo nukkumaan ja palataan asiaan viim. sunnuntaina.

P.S. Muistakaa lukea Joh 3:18

Tästä se alkaa

Eli nyt on sitten aluillaan tämä matka. Tarkoitukseni on vakaumuksellisena ateistina "soluttautua" Oulun Vapaakirkon riveihin. Raportoin tästä toiminnasta. Saa nähdä kestääkö ateistin "vakaumus" kun viikoittain parikin kertaa noissa kokootumisissa alan käymään. Seuratkaa tapahtumia jos siltä tuntuu. Ei muuta kun aloittamaan tämä urakka.